Caballos con temperamento

Blogin ensimmäinen postaus alkaa hevostelulla espanjassa :)

Lyhyesti ja ytimekkäästi: käytiin ratsastamassa vuorilla...okei, on ihan mahdotonta kirjoittaa tästä kokemuksesta vain muutamalla sanalla. Eli, me matkustettiin autolla noin tunnin kuivassa ja kauniissa perus etelä-espanjalaisessa maisemassa. Saavuttiin iskän ja äitin seurassa tallille, jonka nimi oli Finca La Constancia. Heti kun nousin autosta, kuuma aurinko aiheutti välittömästi kauhean "EIKÄ, miten mä ikinä tuun selviytymään tunnin hevosen selässä tälläsessä kuumuudessa?" reaktion. Onneksi sitten vuorilla köpötellessä tuuli, halleluja! 

Katseltiin hetken kun meille laitettiin hevosia kuntoon. Heti vähän katseltuani huomasin että vähän kauempana laitettiin kuntoon kaunista kimon väristä ruunaa. Hevosille laitettiin selkään lännensatulat, joten tiesin jo silloin, että tästä tulee mielenkiintoista ;) Olen kerran aijemmin istunut lännensatulassa, mutta se oli vain hetken ravailua. Saimme lainakypärät. Kului hetki, kun mulle ja siskolleni annettiin hevoset. Sain alleni sen kimon ja kauniin ruunan, jonka nimeksi paljastui söpöä söpömpi nimi, Arabito :3 Hypättiin kyytiin ja     saimme seuraksemme vanhemman mies ratsastajan, joka toimi meidän jonon johtajana. 

Ratsastusretkemme alkoi heti melko jyrkällä mäellä, mutta ongelmitta me se käppäiltiin. Espanjalainen mies kyseli meiltä meidän ratsastushistoriasta. Kyseli kauanko olemme ratsastaneet. Vähitellen se vuosi tulee täyteen. Kävelimme kauniissa, mutta kieltämättä erittäin kuivassa maastossa. Ihastelimme hetken Murcian vuorilla kasvavia oliiveja. Arabito 

kulki alussa rauhallisesti kaula kauniisti kaarella ja turpa maata kohti. Kuljimme jyrkillä vuoren reunoilla ja samalla minun olisi tehnyt mieli alkaa rukoilemaan että toivottavasti tämä poni ei nyt pelästy ja luikastu ja päädy kaktusten uhriksi :D

Maisemia katsellessa en edes huomannut, että olen aika paljon jäljessä johtajastamme. Otin pienen ravipätkän sisko perässäni. Jatkoimme rauhallista tahtia hetken, kunnes jonomme pää kysyi, että osaammeko me laukata. Vastaus oli kyllä. Otin pienen laukkapätkän miehen käskystä jotta hän näkisi kuinka laukkaan. Siskoni ja minä pääsimme "testistä" läpi, ja sain ensimmäisenä laukata vähän pidempää ja nopeampaa. Tajusin heti, kuinka hienoa Arabiton laukka oli. Se oli juuri sellaista hienoa espanjalaismaista heppalaukkaa. Siskollani oli alussa hieman ongelmia pidätellä hevostaan, kun niin kuumana tämä kävi :D Hevos paran olisi vaan niin mieli tehnyt mennä, ja kovaa! 

Mies huusi veralle että: "No tires de las riendas!" (älä vedä ohjista)  Veran ratsu alkoi peruuttamaan voimakkaasti, joka oli kyllä aika hauskaa katsottavaa :D Mies huusi siskolleni ohjien vetämisestä muutaman kerran ja pyysi lopulta minuakin huutamaan Veralle että lopettaisi vetämisen ja että antaisi ohjaa hepalle. Lopulta Vera antoi pidempää ohjaa ja antoi hevosensa laukata meidän luokse. Verankin hevonen oli kuumis, kiihdytteli näkyvästi :D Mies kertoi: "Nämä hevoset mitä omistamme ovat erttiäin temperamenttisia. Jos huomaat, hevosesi olisi kovasti halunnut lähteä peräämme, mutta ohjista vetäminen johtaa peruuttamiseen (jne.)." Tajusin itsekin hetken päästä, että jos edessäni olevat hevoset ovat laukkaamassa kauempana, ohjista vetäminen ei johda mihinkään hyvään. 

Minulla on vielä niin paljon opittavaa. Jokainen hevonen on niin erilainen omalla tavallaan. Olen oppinut ratsastamaan niin erilaisilla hevosilla, että tälläisillä temperamenttisilla ja kuumilla hevosilla on välillä hyvä viilettää. Onneksi minulla on vielä monia vuosia aikaa oppia lukemaan erilaisia hevosia. Innoissani minä olen aina, kun saan haastetta ratsastamiseen. Mun mielestä on vaan niin hienoa päästä vaikuttamaan niin isoon eläimeen, johon on vain luotettava ja annettava hevosen antaa näyttää millainen sielu on. 

Arabito oli ainakin herkkä. Huomasin sen siitä, kun annoin vähänkin pohkeita että saisin   kaukana käppäilevän miehen kiinni, käynnistä Arabito jo nopeasti kiihdytti laukkaan. Oli hauskaa ratsastaa sellaisella tulisielulla mikä Arabito oli :3 Opin onneksi tämän pohkeiden käytön. Ravailimme hetken yhdessä ja sitten siirryimme taas käyntiin. Kuljimme monenlaisessa maanpohjassa. Sorassa, kuivuneessa savessa, kunnon kivilohkareissa. Hiekkaa oli koko kansalle jaettavaksi. Etelä-Espanja onkin kuin onkin kuivaa paikkaa. 

Edessä oli monia alamäkiä ja ylämäkiä. Jyrkimmässä ylämäen alussa Arabito päättää heittää pukin ja lähteä laukkaamaan tätä erittäin jyrkkää ylämäkeä pitkin. Ajattelin: "Voi elämän kevät Arabito...tälläisessä ylämäessä ei paljoo laukkailla ;D!" Loppu ylämäen Arabito puuskutti kiitettävästi.

Tulen muistamaan tän tunnin mun elämästä jännittävänä, hienona ja erilaisena :) Jäi ehdottomasti positiivinen fiilis tosta maastoretkestä. Voisin ehdottomasti tulla uudestaankin ratsastamaan Finca La Constacian tallille! Voisi ratsastaa vaikka kentällä...selviää sitten! :)

Ihailkaa ihmeessä mun hymyä <333 D:

Mun uljas Arabito :3 <3
En tuu unohtaa sua aikoihin!

Kaikki saa luvan kertoa tän ekan postauksen laadun: Tylsä? Liian paljon tekstiä? 
Kuvia ei paljoo ollu, koska tuolla vuoren reunalla on vähän vaikea kuvata kun heppakin tahtoisi vaan mennä ;3 Mutta muissa postauksissa tulee olee enemmän kuvia :)

<3: Paula