Kuitenkin, tänään kun käytiin Veran ja Veronikan kanssa Primus Tallin syyskauden avajaisissa, niin katsoin pimeän tallin läpi ja huomasin siellä peremmällä jonkun valkoisen hevosen. Ajattelin sen olevan liian hyvää ollakseen totta, niin päättelin sen olevan Lilly. Kuitenkin kohta Lilly katsoo ihan toisesta karsinasta ulos, ja katson uudestaan kun "Veksin näköinen" heppa kurkkaa karsinasta ulos. Seillä se oli ♥ Mun pikku muru on tullut takaisin! Tätä päivää olin odottanut monta viikkoa! Olisi tehnyt mieli huutaa ilosta, mutta kun tallilla oltiin, niin that's a no no. Veronika kehotti mua kysymään mun opettajalta Lotalta, että saisinko käydä moikkaamassa Veksiä, mutta siinä samassa huomasin, että talliin oli menossa jo muita, niin kai se oli OK, että mäkin menisin sinne. No pikakävelin sitten Veksin luokse, enkä kääntänyt katsettani kertaakaan Veksistä pois. Heti kun olin herran karsinan edessä, Veksi oli tunkemassa päätä syliin ♥ Se oli ihanaa :'3 Olinkin sen tarpeessa. Veksi oli ihan hassu. Se hamusi huulilla mun paitaa, hiuksia, naamaa ja käsiä ♥ Siinä sitten rapsuttelin ja annoin pusuja Veksille monta minuuttia. Veksikin oli aikamoisella "pusupäällä" :3
En ollut nauranut Emmyn kuoleman jälkeen kertaakaan. En edes ollut tuntenut iloa enkä onnellisuutta, kunnes Veksi sai mut nauramaan. Makeasti ♥.
Nää 2 päivää on ollut yhtä itkemistä ja ikävää. En edelleenkään tajua, etten nää tätä turbomummoa enää koskaan. Pitää vaan muistuttaa itselleen tarpeeksi usein, että olisi ollut itsekästä pitää Emmyä niissä kivuissa. Hevosen hyvinvointi on tärkeintä, aina!
You are the light in the dark. You are the one that makes me laugh when I need it the most. You simply blow the gray clouds away ♥
♥: Paula








